Mitä jos pelko katoaisi? Hurmioon viety kauhuskenaario tulevaisuuden suhteen lakkaisi olemasta? Tulisiko tilalle tyhjiö, vai suunnaton vapauden tunne? Itse veikkaan jälkimmäistä. Se mitä ympärillä tapahtuu, on useimmiten seurausta, ja syyn alkulähde on pelko. Pelko asustelee mielen sopukoissa, joita omat ajatukset ruokkivat. Pelko työstetään useimmiten ennakkoon, ihan varalta, jos jotain vaikka sattuisi. Tämä tapa jos mikä on varas, joka vie kokemuksen tästä hetkestä. Mitä jos ei olekaan muuta pelättävää kuin pelko itse?
Mitä jos hymyilisi? Ulkomuoto ei muutu mihinkään, vaikka hymyilee useammin. Otsa on mahdollisesti seesteisempi, silmät rauhallisemmat. Hymy ei maksa mitään, mutta antaa sitäkin enemmän. Sitä sanotaan, että hymy on ikkuna, josta näkee onko sydän kotona. Kauniisti sanottu.
Mitä jos nauraisi? Joskus nauru sielun kyllyydestä puhdistaa mielen. Tämän voi tehdä myös kunnon parku, vollottaa oikein urakalla maailman kurjuutta. Jätetään se kuitenkin siihen, käydä vain vierailulla mieliharmin luona, muttei jäädä siihen asumaan. Paljon on iloon aihetta, mutta omat ajatukset määräävät näetkö ne tahi tunnetko. Sille, joka ei osaa nauraa itselleen, on syytäkin vakavuuteen.
Mitä jos on mahdollisuuksia? Sanotaan mahdollisuuksille tervetuloa ja heitetään uhkat romukoppaan. Kukaan ei voi täysin välttyä ikäviltä ajoilta tässä ajoittain mielenvikaisessa maailmassa. Maailmassa, joka antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa. Viesti on monesti selkeä: etsi, mutta älä löydä. Mitä jos vain lopettaisi tulevaisuuden suunnittelemisen ja antaisi elämän viedä? Tämä ei tarkoita sitä, että heittäytyy laakereille makaamaan, vaan ottaa rennommin, lopettaa suorittamisen ja alkaa elämään.
Mitä jos on ratkaisuja? Onko lopultakaan ongelmia, vai onko se mielen sopukoissa rakennettua huomionhakuisuutta? Seuraavaksi kun mielesi tekee valittaa, mene peilin eteen ja kysäise: mitä olen itse tehnyt? Jos vastaus on: en mitään, niin lopeta valittaminen. Kun alkaa tekemään, niin siinä vaiheessa valittamisen halu karisee kuin itsestään. Ihan silkasta tekemisen ilosta! Tahtotila kun on kohdillaan, niin silloin saa ihmeitä aikaan.
Mitä jos eduskuntaan ei pyrittäisi rahan takia? Jos lehmillä olisi siivet, ne lentäisivät.
