Yhteistyöllä on merkitystä, sillä se on viisauden alku ja juuri. Avoimuus sekä ystävällisyys ovat toimivan yhteistyön peruselementtejä. Patriarkaalinen lähestymistapa on auttamattomasti mennyttä aikaa nykypäivänä. Sillä tyylillä ei kehitetä, eikä varsinkaan itse kehity ihmisenä.
Ylhäältä alaspäin tipahteleva kommunikointi ei rakenna toimivaa yhteisöä, sillä kommunikointi on vastavuoroisuutta. Ajatusten vaihtoa parhaimmillaan. Ajatustenlukijaksi harva kykenee, tuskin kukaan. Joten seuraavaksi jos toivot, että joku toimisi toisin tai asiat etenisivät eri lailla, sano se ääneen. Mutta kerro se rakentavasti, toista kunnioittavasti.
Jokainen on oman tonttinsa mestari juuri sillä hetkellä ja sillä tietotaidolla johon on valmis. Parhaiten yhteistyö toimii kun kukin kykenee tuomaan oman osaamisensa esiin avoimessa sekä kannustavassa ilmapiirissä. Toisinaan ollaan opettajia ja toisinaan oppilaita. Olisi silkkaa tylsyyttä, jos olisi oppinut jo kaiken. Toisilta voi oppia paljon! Osallistava yhteistyö on tasaveroista kohtaamista ja tekemistä, sekä rinnalla kulkemista. Joskus voi kysyä: tarvitsetko apua?
Jos joku käyttäytyy epäkunnioittavasti, niin syynä on useasti se, että henkilö ei voi itsensä kanssa hyvin. Tai sitten hän on vain ääliö, joka ei osaa käyttäytyä. Silloin on hyvä pysähtyä, vetäistä hetki henkeä ja rakastaa vieläkin enemmän. Yleensähän sanotaan, että älä kokeile tätä kotona, mutta nyt on vahva suositus: kokeile! Itse olen ajoittain sitä testannut, ja kyllä se toimii.
Kannustavan ja innostavan yhteisön rakentamiseen voi jokainen vaikuttaa tahollaan.
Sulassa sovussa asiat etenevät. Toisen teilaaminen on typeryyttä. Anna niin saat -ajattelutapa toimii käytännössä. Puhuen hyvää takanapäin saa itsellekin paremman mielen. Hyvä synnyttää hyvää ja se toinen sitä toista. Se lisääntyy mihin keskittyy. Yksinkertaista, mutta kukaan ei väitä, ettäkö se aina olisi helppoa.
Ole itsellesi paras mahdollinen pomo. Ole mielummin onnellinen kuin oikeassa. Carpe diem – tartu hetkeen, nauti ja anna mennä. Ole ystävällinen, sillä ystävällisyys tekee fiksummaksi. Joskus voi vain kysyä: mitä kuuluu? Ja pysähtyä kuuntelemaan mitä toinen vastaa. Olla läsnä.
