Viime vuonna pohdin työnarkomanian kourissa, että jotain tulisi tapahtua, jotta edes hieman hölläisi. Kun tekeminen on kivaa, niin se vie mukanaan. Viiden pallin pyöritystä jaksaa aikansa, kunnes tulee jostain luopua. Siikajoen Yrittäjien puheenjohtajuus ja tiedottajan pesti ovat taakse jäänyttä elämää. Se sarka antoi paljon, mutta aikansa kutakin.
Tämän vuoden olen saanut rauhassa ajatella, sillä aikaa järjestyi yllättävällä tavalla. Mielen hyvinvointiin olen onnekseni keskittynyt vuosia, joten kun kunnolla rysähtää ja pohja on kunnossa, niin kolarikaan ei naista horjuta. Matkassani mukana kulkeneet ovat enemmän kuin mainitsemisen arvoisia. Voin todeta, että ympärilläni on aidosti ihania ihmisiä: olen jokaisesta kiitollinen!
Onnekseni pääsen kirmaamaan työkentille syyskuun loppupuolella. Ikävä on ollut. Johan toipumiseen on kulunut raskausajan verran. Tulevaisuus näyttää, mitä syntyy. Kailottaminen jatkuu yrittäjyydestä, yhteistyöstä ja alueen kehittämisestä. Pitkän tähtäimen suunnitelmia en tee henkilökohtaisella tasolla, sillä olen aina luottanut hetkessä elämiseen. ”Muka mokailut” jatkuvat, ne kuuluvat oleellisina osina tähän pakettiin. Elämää en ota vakavasti ja elämän suorittamista kaihdan entistäkin enemmän.
Tulevaisuudessa keskityn myötätuulella käyviin kehittäjiin ja heitähän Siikajoelta löytyy! Ilolla olen seurannut kuinka täällä tehdään ja toimitaan niin kunnan, yrittäjien, yhdistysten, kuntalaisten kuin kylienkin sektorilla. Tekijöitä tarvitaan, jotta kunta säilyttää elinvoimaisuutensa. Alueen tulee toimia turvasatamana, jossa on hyvä elää ja yrittää. Sen tulee herättää mielenkiintoa kuntarajojen ulkopuolella. Eritoten painottaa: kyllä maalla on mukavaa!
Tärkeää on, että tieto kulkee, tekijöitä riittää ja yhteistyö toimii. Paljolti olen ollut tiedon kulussa paikallislehden varassa, onneksi se on olemassa! Sosiaalinen media on ollut kiinni sitten viime joulukuun, se sektori kun toimii itselläni lähinnä työvälineenä. Instagramia olen pari kertaa kurkkinut, se on riittänyt.
Jatkossa lupaan tehdä moniminuuttisia työrupeamia lukuisten taukojen välillä. Vietän ”vain olla -päiviä”, sellaisia, jolloin en tee mitään. En edes ajattele.
